26.9.1995

Rangaistusvaatimus Valkealan kihlakunnanoikeudessa

Virallinen syyttäjä kertoi, että A oli 18.1.1993 yhdessä B:n kanssa lähtenyt Espoosta Kouvolaan pankkiryöstön tekemistä varten. Matkalle lähdettäessä A oli luovuttanut B:lle teon toteuttamista varten puukon ja kassin. Kouvolassa he olivat yksissä tuumin tutustuneet ryöstökohteeksi valitsemansa STS-pankin konttorin ympäristöön ja suunnitelleet tekoajan ja pakoreitin Helsinkiin välittömästi teon jälkeen lähtevään junaan. A:n jäätyä pankin ulkopuolelle varmistamaan pakoreittiä ja saaliin haltuun saantia B oli ottanut A:lta saamastaan kassista A:n puukon ja mennyt se mukanaan ja pistoolilla varustautuneena pankin konttoriin, jossa kolmea henkilökuntaan kuuluvaa puukolla uhkaamalla anastaneet rahaa yhteensä 30 573 markkaa. Uhkaamisen yhteydessä B oli ottanut eräästä henkilökuntaan kuuluvasta takaapäin kiinnipito-otteen ja pitänyt puukkoa hänen kaulallaan. Teon jälkeen A ja B olivat menneet junalla suoraan Helsinkiin. A oli saanut osan anastetuista rahoista.

B oli jo aiemmin tuomittu rangaistukseen kysymyksessä olevasta törkeästä ryöstöstä. Syyttäjä vaati myös A:n tuomitsemista rangaistukseen törkeästä ryöstöstä.

Vastaus syytteeseen

A on asian käsittelyssä kiistänyt osallistuneensa ryöstöön tekijänä tai avunantajana mutta myöntänyt syyllistyneensä kätkemisrikokseen.

Valkealan kihlakunnanoikeuden päätös 29.10.1993

Kihlakunnanoikeus totesi A:n kertoneen, että hän oli 18.1.1993 lähtenyt B:n kanssa aamujunalla Kouvolaan tämän pyydettyä häntä mukaansa ja luvattua maksaa hänen matkansa. A ei ollut aiemmin käynyt Kouvolassa. B oli kertonut A:lle, että hänellä oli aika varattuna Kouvolan sosiaalitoimistoon, mistä hän tulisi saamaan rahaa 3 000 - 4 000 markkaa. A oli kiistänyt matkan tarkoituksena olleen ryöstön tekeminen. A oli kertonut, että B oli 15.1.1993 vankilasta vapauduttuaan heti tämän jälkeen pyytänyt suojellakseen itseään puukkoa sekä vaatteiden kuljettamista varten kasseja. A oli tällöin antanut B:lle puukkonsa ja sinisen sekä mustavalkoruudullisen kassin.

A oli edelleen kertonut, että he olivat saapuneet Kouvolaan hieman ennen sosiaalitoimistoon varattua aikaa. B oli vaihtanut ylleen huonommat vaatteet saadakseen sosiaalitoimistosta enemmän rahaa. Saatuaan vain 600 markan shekin B oli hermostunut mutta käynyt vaihtamassa shekin rahaksi säästöpankissa A:n odotellessa ulkona. B oli tuonut A:lle ilmi sen, että hänen pitäisi saada enemmän rahaa. A:lle ei kuitenkaan ollut selvinnyt, mihin tarkoitukseen B olisi rahaa tarvinnut. A oli kertonut sanoneensakin B:lle, että kyllä hän noilla rahoilla pääsee takaisin Helsinkiin. A oli kertonut riitautuneensa B:n kanssa eräässä ravintolassa ja ilmoittaneensa lähtevänsä junalla kotiin. B oli antanut A:lle rahaa junalippua varten ja lähtenyt johdattamaan A:ta rautatieasemalle. A oli kertonut kulkeneensa B:n perässä STS-pankin takapihalle ja tehneensä tarpeensa sinne. A oli myöntänyt tajunneensa tuolloin B:n kiihtymyksestä johtuen, että B suunnitteli jotakin. A oli kertonut kulkeneensa edelleen B:n perässä ja luulleensa, että pankin takapihan kautta oli lyhin matka rautatieasemalle, koska B oli lähtenyt sitä tietä kulkemaan. A oli tosin kauempana havainnut häämöttävän rauta-aidan, jonka he olivat joutuneet ylittämään.

A oli edelleen kertonut, että rautatieasemalla B ja hän olivat ostaneet kumpikin matkalipun Helsinkiin. B oli ilmoittanut A:lle lähtevänsä käymään vielä asioilla. B oli jättänyt sinisen kassin A:lle. A oli kieltänyt B:tä lähtemästä, koska hän oli ajatellut B:n menevän tekemään tyhmyyksiä, joista hänellekin saattoi koitua harmia. A oli mennyt asemaravintolaan juomaan oluen ja nähnyt ikkunasta B:n kulkevan STS-pankin suuntaan. A oli mennyt kello 14.33 Helsinkiin lähteneeseen junaan ja tavannut kohta ravintolavaunussa B:n. B oli pyytänyt A:ta käymälään ja näyttänyt siellä kassissa olevia rahoja. A oli kertonut kahmaisseensa rahoista 5 000 -10 000 markkaa tarkoituksenaan säilyttää rahoja, mikäli B saadaan kiinni. A:n tarkoituksena oli sitten ollut lähettää rahat B:lle vankilaan. A:n ja B:n tultua matkan päätyttyä A:n asunnolle B oli kuitenkin pyytänyt rahat ja antanut niistä A:lle vain 1 000 markkaa.

A oli kiistänyt olleensa pankin ulkopuolella varmistamassa pakoreittiä tai saaliin haltuun saantia.

Kihlakunnanoikeus lausui, ettei A:n kertomusta tapahtumista ollut näytetty vääräksi.

Sen vuoksi kihlakunnanoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että A olisi tekijänä osallistunut syytteessä kerrottuun ryöstörikokseen tai toimellaan sitä edistänyt. Kihlakunnanoikeus katsoi kuitenkin selvitetyksi, että A oli 18.1.1993 junassa Kouvolasta Helsinkiin ottamalla säilyttääkseen ainakin 5 000 markkaa ja ottamalla niistä itselleen vastaan 1 000 markkaa ryhtynyt omaisuuteen, vaikka oli tiennyt sen ryöstön kautta saaduksi, ja tuomitsi A:n rikoslain 32 luvun 1 §:n nojalla kätkemisrikoksesta 3 kuukaudeksi vankeuteen.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 15.4.1994

Virallinen syyttäjä ja A valittivat hovioikeuteen. Syyttäjä vaati A:n tuomitsemista törkeästä ryöstöstä tai ainakin avunannosta törkeään ryöstöön. A vaati, että vankeusrangaistus lievennetään sakoksi tai että se määrätään ehdolliseksi tai että sitä joka tapauksessa alennetaan. Hovioikeus järjesti asiassa suullisen käsittelyn.

Hovioikeus totesi A:n kertomuksesta ja jutussa esitetystä muusta selvityksestä ilmenevän seuraavaa:

A ja B olivat tutustuneet vankilassa. Siellä heillä oli ollut puhetta, että he mahdollisesti tekisivät vapauduttuaan jonkinlaisen "keikan". A oli vapautunut vankilasta aikaisemmin ja B oli pyytänyt häntä katselemaan valmiiksi jotain paikkaa. Kun B oli 15.1.1993 vapautunut, A oli hakenut hänet vankilasta kotiinsa Espooseen. B oli kysynyt A:lta, oliko tämä katsonut mitään "keikkoja" valmiiksi. A oli maininnut erään kioskin. He olivat menneet sinne, mutta kioski oli ollut kiinni ja asia oli jäänyt silleen.

A oli luovuttanut B:lle puukon ja kaksi kassia. Jutussa esitetyn muun näytön perusteella tiedettiin, että B oli käyttänyt ryöstössä puukkoa ja varsin todennäköisesti A:lta saamaansa pienempää kassia.

A ja B olivat lähteneet Espoosta Kouvolaan varhain aamulla, A rahattomana. Kouvolassa A oli yhdessä B:n kanssa kulkenut ennen ryöstöä STS-pankin takapihan kautta rautatieasemalle. A ja B olivat ostaneet matkaliput Helsinkiin vähän ennen ryöstön tapahtumista ja tavanneet ryöstön jälkeen junassa, joka oli lähtenyt Kouvolasta kello 14.33. Ryöstö oli tapahtunut noin kello 14.20.

Junassa A oli ottanut osan ryöstösaaliista haltuunsa sen vuoksi, että mikäli B joutuisi kiinniotetuksi, ainakin osa saaliista pelastuisi. Myöhemmin A oli palauttanut saaliin B:lle, mutta saanut siitä itselleen ainakin 1 000 markkaa.

Hovioikeus katsoi A:n edellä kerrotun menettelyn osoittavan, että hän oli yhdessä B:n kanssa syyllistynyt ryöstöön tekijänä osallistumalla sen suunnitteluun ja luovuttamalla B:lle edellä mainitut puukon ja kassin sekä kätkemällä ja vastaanottamalla ryöstösaalista. Hovioikeus katsoi, että ryöstöä oli pidettävä törkeänä, koska siinä oli A:n tieten käytetty teräasetta ja rikos myös kokonaisuutena arvostellen oli törkeä.

Näillä perusteilla hovioikeus tuomitsi A:n törkeästä ryöstöstä 2 vuoden 2 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Esittelijä Palmgrenin mietintö: Hovioikeus todennee B:n kertomuksen olleen ristiriidassa A:n kertomuksen kanssa eikä sitä voida pitää A:n kertomusta luotettavampana. Näyttönä A:n osallistumisesta kyseessä olevaan ryöstöön voi siten olla vain A:n oma kertomus ja pakoreitin läheltä löytyneet kengänjäljet, jotka voisivat olla A:n jättämät. Jälkien jättäminen kuitenkin selittyy A:n kertomuksella. A:n ei ole edes väitetty osallistuneen itse ryöstön suorittamiseen pankissa. Väitettä, että A olisi ollut pankin ulkopuolella ryöstön aikana, ei ole näytetty toteen. Hänen osaltaan voisi siten olla enintään osallistuminen suunnitteluun, avunanto puukon ja kassin antamalla ja rahojen kätkeminen ja vastaanottaminen ryöstön jälkeen.

Sen lisäksi, mitä kihlakunnanoikeuden pöytäkirjasta ilmenee, A oli kertonut, että hänellä ja B:llä oli vankilassa ollut puhetta, että he mahdollisesti tekisivät vapauduttuaan jonkinlaisen "keikan". A oli vapautunut aikaisemmin ja B oli pyytänyt häntä katselemaan valmiiksi jotakin paikkaa. A oli kuitenkin pitänyt näitä keskusteluja vain "linnapuheina" eikä ollut katsellut mitään paikkoja valmiiksi. Vapauduttuaan B oli kysynyt A:lta, oliko tämä katsonut mitään keikkoja valmiiksi. A:n oli hätäännyksissään pitänyt äkkiä keksiä jotakin ja hän oli maininnut erään kioskin. He olivat menneet sinne, mutta kioski oli ollut kiinni ja asia oli jäänyt silleen. A oli myös kertonut, että hän oli ollut rahaton ja että hänen Kouvolaan tulonsa tarkoitus oli ollut ryyppääminen. B oli luvannut tarjota hänelle olutta.

Hovioikeus katsonee: - etteivät vankilapuheet ja kioskia koskenut aikomus osoita A:n osallistuneen nyt kysymyksessä olevan pankkiryöstön suunnitteluun, - että A:n selitys puukon ja kassien antamisesta on mahdollinen eikä sitä ole näytetty vääräksi, - että A:n selitys Kouvolaan tulon syystä on uskottava, huomioon ottaen myös se, mitä hänen alkoholinkäytöstään jutussa on ilmennyt, ja - ettei liikkuminen B:n seurassa tai matkalippujen ostaminen osoita A:n osallistuneen ryöstön suunnitteluun.

Hovioikeus todennee myös, ettei pelkästään A:n käyttäytymisen perusteella voida tehdä hänelle epäedullisia päätelmiä siitä, mitä hän on tarkoittanut tai B:n aikomuksista tiennyt, varsinkin kuin A, vaikka olisikin suunnitellut ryöstöä yhdessä B:n kanssa, on voinut sanoutua irti suunnitelmasta.

Hovioikeus katsonee, ettei mikään A:n kertomuksesta ilmenevä yksittäinen seikka tai kertomus kokonaisuudessakaan osoita hänen osallistuneen tapahtuneen ryöstön suunnitteluun tai toteutumiseen tai millään tavoin edistäneen tekoa.

Kihlakunnanoikeuden päätöstä ei muutettane sikäli kun syyte törkeästä ryöstöstä on hylätty. A:lle tuomittu rangaistus alennettaneen 40 päiväksi vankeutta.

Eri mieltä ollut apujäsen, viskaali Marko hyväksyi esittelijän mietinnön.

Perustelut

A:lla on vankilassa ollut B:n kanssa puhetta jonkinlaisen "keikan" tekemisestä. A on 15.1.1993 noutanut B:n vankilasta kotiinsa Espooseen ja luovuttanut tälle siellä puukon ja kaksi kassia. A on 18.1.1993 lähtenyt B:n kanssa junalla Kouvolaan, josta B on kotoisin. Kouvolassa A, joka kertomansa mukaan ei ollut aikaisemmin käynyt paikkakunnalla, on kulkenut B:n kanssa rautatieasemalle sen STS-pankin konttorin takapihan kautta, jossa tapahtuneesta ryöstöstä syytteessä on kysymys. Rautatieasemalla A ja B ovat vähän ennen ryöstön tapahtumista ostaneet matkaliput Helsinkiin. A on tämän jälkeen jäänyt asemalle ja siis ollut siellä ajan, jona B on vähän ennen junan lähtöä suorittanut mainitussa konttorissa ryöstön. A on tavannut B:n jälleen junassa ja ottanut hovioikeuden mainitsemalla tavalla osan saaliista matkan ajaksi haltuunsa sekä saanut siitä itselleenkin 1 000 markkaa.

Korkein oikeus katsoo, ettei A:n menettely osoita hänen osallistuneen puheena olevan STS-pankkiin kohdistuneen ryöstön suunnitteluun. Pelkästään siitä, että A on Espoossa luovuttanut vankilasta vapautuneelle B:lle puukon ja kassin, joita tämä käytti ryöstössä, ei voida päätellä, että A on luovuttanut ne ryöstön tekemistä varten. Se, että A on kerrotuin tavoin liikkunut B:n seurassa tapahtumapäivänä sekä myöhemmin ottanut ryöstöllä saatuja rahoja haltuunsa, ei osoita A:n osallistuneen ryöstöön tekijänä tai avunantajana.

Näin ollen on jäänyt näyttämättä, että A olisi tekijänä osallistunut syytteessä kerrottuun ryöstöön tai toimellaan sitä edistänyt.

Kihlakunnanoikeuden A:lle kätkemisrikoksesta tuomitsema rangaistus on oikeudenmukaisessa suhteessa tämän tekoon ja hänen siitä ilmenevään syyllisyyteensä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan.